MYLLYPURO. Kuntopyörän vauhtipyörä pitää tasaista huminaa. Kuuluu pieni napsahdus, kun hikipisara putoaa lattiaan. Etäämmältä kuuluu ääniä pallopelistä, jota kuntopyörää polkeva urheilija seuraa tiiviisti katseellaan.
Hetkeä myöhemmin hän nousee kuntopyörän päältä, tarkistaa paperilapulta seuraavan harjoitteen ja aloittaa lihaskuntotreenin. Lattialle levitetty joogamatto vaikuttaa pieneltä pitkän urheilijan alla, kun Hawksin Alexander Hoffström tekee keskittyneesti harjoituksiaan.
– Onneksi olen päässyt tekemään hyvin punttia tänä kesänä. Se on antanut pääkopallekin hieman lepoa, Hoffström sanoo.
“Hoffa” lempinimellä kulkeva Hoffström on joutunut kesällä seuraamaan edustusjoukkueen lajiharjoituksia sivusta pienen varvasvaivan takia. Sopivasti kauden kynnyksellä kuntoutusjakso on onneksi jo voiton puolella.
Pitkä, 191-senttinen hyökkääjä kärsi jo viime kaudella pikkuvaivoista. Hawks näytti kevään liigakarsinnoissa, että se pystyy kamppailemaan tasavahvasti liigajoukkueita vastaan, mutta siihen tarvitaan koko joukkueen panosta.
– Viime kevään huipentuminen jäi pienestä kiinni. Meillä oli vähän kapea kokoonpano ja kauteen mahtui koronaa sekä ties mitä vaivaa. Kausi oli rikkonainen koko joukkueelta, Hoffström muistelee.
Hawks eteni liigakarsinnoissa aina välieriin saakka, kunnes lopulta liigaan noussut FBC Turku oli helsinkiläisiä etevämpi.
– Mielestäni olemme vahvistuneet ja menneet kesällä eteenpäin. Joukkue on saanut uutta nuorta virtaa ja uskon, että syyskuussa kaukaloon astelee kurinalainen ja maltillinen, mutta samaan aikaan hyvin aggressiivinen joukkue, Hoffström kuvailee.
Hawksin oma “mörkö”
Jokainen urheilua seuraava tietää Mörön. Siis Leijonien hyökkääjän Marko Anttilan, joka nousee esille kun sitä eniten tarvitaan.
Viime keväänä Alexander Hoffström oli “mörkömäisesti” esillä, eikä pelkästään pituutensa takia. Kapteenistoon noussut Hoffström johti joukkojaan edestä, työhaalarit päällä ja tärkeitä osumia iskien. Etenkin, kun kauden avainhetket olivat käsillä pudotuspelien aikaan.
– Valinta kapteenistoon oli uusi asia viime kaudella, mutta pidin siitä. En välttämättä ole se eniten puhuva tyyppi, mutta pyrin johtamaan esimerkillä. En tykkää vetää puolivaloilla, nautin siitä, että joukkue saa siitä virtaa kun “Hoffa on pelipäällä”, Hoffström toteaa.
Hoffströmin halu laittaa itsensä likoon juontuu muutaman vuoden takaa Indiansista, jossa hän oli tryoutin kautta saanut paikan liigajoukkueesta.
– Ensimmäinen kausi liigassa avasi silmät, kun tajusin miten paljon sillä tasolla pelaaminen oikeasti vaatii. Sain siitä hurjasti lisää motivaatiota harjoiteluun. Sen jälkeen olen jaksanut treenata kovempaa ja enemmän kuin aikaisemmin.
Moni nuori pelaaja olisi luovuttanut Hoffströmin tilanteessa. Todennut, että ei minusta ole tähän ja lyönyt hanskat naulaan. “Hoffa” kuitenkin osasi kääntää takaiskut voimavaraksi, jotka kantavat hedelmää vielä tänäkin päivänä.
– Olen huomannut panostuksen tuoman kehityksen vielä enemmän nyt täällä Hawksissa, kun olen jatkanut samaa työntekoa. Nyt se näkyy kaukalossa vieläkin enemmän. Olen aina tykännyt treenaamisesta, mutta treenistä nauttiminen ja panostaminen siihen on löytynyt vasta myöhemmällä iällä, Hoffström paljastaa.
Hawksin nuorille pelaajille hän on pyrkinyt tuomaan samaa harjoittelun filosofiaa.
– Sen, mitä tekee, niin se pitää tehdä sataprosenttisesti ja keskittymällä. Jos on haluja jollekin tasolle, niin pitää analysoida omaa tekemistä rehellisesti. Mitkä ovat omat vahvuudet, mitkä heikkoudet ja keskittyä niihin, hän opastaa.
Omaa tekemistään Hoffström hioo tarkkuudella. Hän haluaa kuulua sarjan parhaimpien pelaajien joukkoon ensi kaudella.
– Oma pelinlukuni on omasta mielestäni vielä välillä hidasta, syöttötaitoa pyrin hiomaan ja kestävyyttähän voisi olla aina enemmän. Toisaalta ainakin itse väitän olevani joukkueen nopein pelaaja, voimatasoiltakin vähintään TOP3:ssa. Laukaus on vahvuuteni. Olen maalintekijä ja sitä roolia yritän kantaa joukkueessa, Hoffström linjaa.
Ja vaikka “Hoffa” saattaa kaukalossa vaikuttaa vakavalta möröltä, niin tosiasiassa Hawksin numero 66 on varsin lempeä jättiläinen.
– Kaverit varmaan sanoo, etten hirveästi kaukalossa hymyile, olen keskittynyt ja vakava. Saattaa kestää, että minut oppii tuntemaan. Mutta kyllä minä ihan hyvä tyyppi olen, Hoffström sanoo ja todistetusti hymyilee leveästi päälle.
Harrastus jatkunut aikuisiälle
Alexander Hoffström veti jääkiekkoluistimia jalkaansa jo kolmevuotiaana. Siitä alkoi 11 vuotta kestänyt jääkiekkoharrastus, joka vaihtui teinivuosina salibandyyn. Jääkiekkoa itsekin pelannut isä antoi pojalleen liikunnallisen esimerkin, mikä näkyi laajana harrastuskirjona Alexander Hoffströmin nuoruudessa.
Salibandyn rinnalla “Hoffa” liikkuukin nykyään monen lajin parissa. Kavereiden kanssa ohjelmassa on usein golfia, frisbeegolfia ja padelia.
– Minua kiinnostaa melkein mikä tahansa urheilulaji. Tykkään kokeilla kaikkea. Futista tulee pelattua kesäisin ja jossain hupisarjoissa olen pelannut lätkää vielä myöhemmälläkin iällä, mutta kyllä salibandysta tuli minulle sitten se ykkösjuttu. Padel on noista lajeista ehkä se uusin kokeilu, joka on vienyt mennessään.
Hoffström suosittelee varauksetta Hawksin harrastustoimintaa vanhemmille, jotka nyt miettivät lapsilleen tai jopa itselleen liikuntaharrastusta. Liikunta ei pelkästään lisää hyvinvointia fyysisen kunnon muodossa, vaan sosiaalisten kohtaamisten kautta.
– Kun aloittaa nuoresta pitäen, niin salibandysta saa kyllä paljon uusia kavereita. Varmaan suurin osa omistakin kavereistani on tullut urheilun kautta, “Hoffa” kehuu.
Hawksin harrastetoiminnasta voit lukea lisää täältä. Samalla hoituu näppärästi myös ilmoittautuminen syksyllä aloittaviin ryhmiin!
Lue myös