Antti Aarnio pelasi erinomaisen kauden Divarissa ja olisi voinut sen jälkeen palata ohituskaistaa pitkin takaisin liigakaukaloihin. Hän päätti kuitenkin hoitaa loppuun keskeneräiset asiat.
MYLLYPURO. Yleisön rytmikäs rummutus kovenee sitä mukaa, mitä vähemmän sekunteja pelikello näyttää. Palloa oman maalinsa takana pitävä puolustaja pyyhkäisee hikeä otsaltaan, vilkaisee kelloa ja huomaa vastustajan nostavan karvaustaan ylemmäs.
Vastustajan tullessa lähemmäs puolustaja tekee aloitteen. Pieni siirto rystypuolelle, terävä harhautus ja samaan aikaan tapahtuva välitön kiihdytys jättävät hyökkääjän kuin paikoilleen seisomaan. Hetkeä myöhemmin hyökkääjän hämmästys vaihtuu epäuskoksi, kun keltapaitainen joukkue juhlii maalia.
Keltapaitaisen Hawksin maalijuhlien keskipisteenä on Antti Aarnio. Hän on yli 120 liigaottelua urallaan pelannut pelaaja, joka on löytänyt Helsingin Myllypurosta ja puolustajan pelipaikalta uuden vaihteen uralleen.
– Tuo on ollut minulle aika patenttiratkaisu, että pystyn harhauttamaan kärkitason, jolloin saamme joukkueelle hyvän kääntömahdollisuuden ja ylivoimatilanteen. Tuohon vaadittava nopeus kantaa juurensa juniorivuosilta, jolloin vahvuudet hiottiin esiin, Aarnio kuvailee.
Aarnio on myös Hawksia edustavan veljensä Akun tavoin saanut käänteentekevän salibandyoppinsa Tapanilan Erässä, jossa veljekset pääsivät hiomaan taitojaan muun muassa nykyään Hawksissa vaikuttavan Petteri Bergmanin valmennuksessa.
– Olen kulkenut aina Akun mukana, joten totuin pelaamaan juniorina kahta ikäluokkaa, eli samanikäisten sekä kahta vuotta vanhempien kanssa. Tulin Erään C-tai B-juniorina, joten minulla oli iän puolesta mahdollisuus pelata niin paljon kuin jaksoi ja aika riitti. On ollut rikkaus, että olen saanut aina pelata paljon, Aarnio kertoo.
Erän juniorivuosista Aarnio muistaa erityisesti harjoituskulttuurin ja sitä seuranneen menestyksen. Ei ole yllätys, että Erästä lähdettyään Hawksin perustanut Bergman on tuonut toimintatapansa Myllypuroon, mikä vetoaa nummelalaistaustaisiin Aarnioihin.
– Jo Erässä panostettiin harjoitteluun ja erityisesti kesään, että kaudella ollaan sitten oikeasti kunnossa. Pelasin seurassa neljä kautta, joiden aikana saavutin junioreissa kaksi kultaa, yhden hopean ja yhden pronssin. Kolmen kullan kaudetkin olivat lähellä, mutta tuhrittiin Classicia vastaan ottelusarja 2-0-johtoasemasta 2-3-tappioksi, kun tamperelaisten liigatähdet tulivat karkeloihin mukaan, Aarnio muistelee nauraen.
Bergmanin myötä Aarnio teki liigasopimuksen nuorena ja sai ensimmäiset miesten liigaottelut vyölleen jo kaudella 2013-2014. Kun siirtymä liigatasolle tapahtui nuorena, oli ymmärrettävästi kehityskohteena usein koko ja fysiikka, nopeudellaan ja taidoillaan nuori rightin puolen hyökkääjä hurmasi heti.
– Erässä panostettiin paljon juoksuun, nopeuteen ja kestävyyteen, jotta jaksoi juosta ylös ja alas. Se on näkynyt nyt myös Divari-vuosina pelissäni.
Yllätyssiirto kärkijoukkueeseen
Nuorten Suomen mestaruuteen keväällä 2016 päättyneen Erä-aikakauden jälkeen Aarnio jatkoi liigataivaltaan Indiansissa ja Hämeenlinnassa. Nuori hyökkääjä väläytteli, mutta lopullinen läpimurto liigahuipulle odotti yhä.
Toisen Hämeenlinnan kauden päätteeksi keväällä 2019 Aarnio pohti jo hakevansa vauhtia sarjaporrasta alempaa, kunnes yksi puhelinsoitto muutti kuviot salamaniskusta.
– En ollut enää varautunut sen Hämeenlinnan urakan jälkeen pelaamaan liigatasolla, mutta yhtenä päivänä sain yllättävän puhelun Oilersilta. Kun liigan ehdottomaan TOP3-kastiin kuuluva joukkue osoitti kiinnostustaan, laittoi se asiat uuteen järjestykseen.
Aarnio pääsi mukaan kivikovaan espoolaisjoukkueeseen, jossa peliaika jäi kuitenkin vähiin ja nojasi pitkälti tuurauskeikkoihin, kun avainpelaajat olivat sivussa. Lopulta korona katkaisi kauden kesken pudotuspelien, eikä Oilers tai Antti Aarnio kumpikaan päässeet ulosmittaamaan kautensa todellista potentiaalia.
– Sen kauden jälkeen päätin, että otan askeleen taaksepäin ja haen uutta lähtöä uralle. Tulin haukkoihin ja nyt on menty suunnitelmien mukaan koko ajan eteenpäin. Pelaaminen on kehittynyt sekä omalla että joukkueen tasolla. Varsinkin viime kaudella tuntui, että tuli tehtyä pieni breikkaus Divarin puolella, Aarnio sanoo.
Huippukausi herätti kiinnostuksen
Eikä se breikkaus ihan pieni ollut.
Viime kaudella nopea ja taitava pelaaja oli Divarin kahdenkymmenen parhaan pistemiehen joukossa, siitäkin huolimatta että pelipaikka oli jo edelliskaudella vaihtunut hyökkääjästä puolustajaksi. Tehot olivat puolustajalle kovat, 18 maalia ja 12 syöttöpistettä runkosarjan 26 ottelussa.
– Pystyin nyt tuomaan esille niitä vahvuuksiani, joilla olen aiemmin pärjännyt liigassakin. Oma vahvuuteni on ollut aina nopeus ja se, että pystyn tekemään ratkaisuja pallon kanssa, se on auttanut hyökkäyspelissä.
– Aloitin Hawksissakin hyökkääjänä, mutta viime kaudella koettiin, että puolustuspäähän kaivataan malttia ja sellaista osaamista, että pystyy avaamaan peliä. Pallovarmuus ja pelisilmä ovat sellaisia, jotka ovat minulle puolustajana vahvuuksia, Aarnio kuvailee.
Aarnio oli Hawksin näkyvimpiä pelaajia kaudella, jolla joukkue eteni aina liigakarsintoihin saakka. Joukkue onnistui pudottamaan jatkosta liigajoukkue Karhut, kunnes välieräsarjassa FBC Turku oli etevämpi.
Onnistuneen kauden jälkeen Aarnion palveluksia kyseltiin ulkomaita myöten.
– Tiesin itse, että pelasin parhaan Divari-kauteni, mutta en ollut oikein varautunut yhteydenottoihin. Olin yllättynyt, miten paljon kauden jälkeen tuli erilaisia yhteydenottopyyntöjä Suomesta ja ulkomailta. Pitkän harkinnan mietin, että haluan vielä pelata täällä.
– Meillä on hyvä joukkue kasassa, enkä näe mitenkään mahdottomana sitä että nostamme tämän joukkueen ensi kaudella liigaan. Oikeat palat on löytynyt, nyt niistä pitää vain hioa timantteja kauden aikana. Pitää pelata kuin viime kaudella, mutta ottaa yksi askel eteenpäin.
Seuraava askel
Hawks on noussut ryminällä suomalaisen salibandyväen tietoisuuteen, sillä joukkue on ollut pääsarjatasolla vasta kaudesta 2020-2021 lähtien. Ensi kauteen joukkue lähtee Aarnion mukaan vahvistuneena – sekä itseluottamuksen että kokoonpanon osalta.
– Viime kausi oli onnistunut kausi joukkueelta, vaikka emme saaneetkaan vielä sitä mitä haluamme. Se kausi kuitenkin osoitti, että pystymme pelaamaan hienon ottelusarjan liigajoukkuettakin vastaan ja ottamaan sen tarvittavan askeleen eteenpäin, Aarnio pohtii.
– Kuormaa oli kuitenkin tullut kauden aikana paljon, pelasimme pienellä kokoonpanolla otteluita ja itse taisin uurastaa kaikki ottelut ainoana pelaajana. Se sitten saattoi näkyä jaksamisessa, kun kevät venyi pitkälle. Takki alkoi olla ehkä jo tyhjä siinä sarjassa FBC Turkua vastaan, Aarnio jatkaa.
Seuraavan askeleen ottaminen on Hawksin kohdalla iso teema, joka ohjaa sekä joukkuetta että pelaajia. Hawksin miehistössä on Aarnion kaltaisia kokeneita pelaajia, jotka haluavat vielä osoittaa kuuluvansa huipulle, sekä nuoria, jotka haluavat löytää rajansa ja seuraavan tason.
Aarnio on kulkenut nuorena poikana saman polun kuin esimerkiksi nyt miesten huipputasolle hamuavat tuoreet nuorten Suomen mestarit Sakari Kataja-Rahko ja Juho Räsänen, jotka siirtyivät kesällä EräViikingeistä Hawksiin.
Kaksi kertaa päivässä liigavuosinaan harjoitellut Aarnio korostaa nuorille pelaajille arjen tekemisen merkitystä. Liigatasolle mentäessä tekeminen on koko joukkueen osalta niin sitoutunutta, että puolivaloilla ei voi pärjätä tai ansaita peliaikaa.
– Jos huono keli tai jokin muu asia menee harjoitusten edelle, niin kannattaa muistaa että joku toinen tekee ne harjoitukset silloinkin. Jos itse luistaa treeneistä, niin kaveri saa etua ja on askeleen edellä, Aarnio painottaa.
– Sama koskee ihan jokaista lajiharjoitusta, drillejä tai maalintekotreenejä. Jos vedät ne vähän sinnepäin, niin ei ne laukaukset otteluissakaan osu kehikon sisään. Jokapäiväinen tekeminen on se, mikä kantaa hedelmää. Se on minutkin liigaan aikanaan nostanut. Sitä kautta on tuotu esiin niitä vahvuuksia, joilla on liigassa pärjätty.
Henkilökohtaisesti Aarnio olisi voinut valita ohituskaistan takaisin liigakaukaloihin heti viime kauden päätteeksi, kun puhelin alkoi soida, mutta puolustajaa motivoi olla tukemassa seuraa, joka on nopeassa tahdissa tehnyt kovaa jälkeä sekä junioreiden että miesten joukkueillaan.
– En näe mitään syytä miksi emme voisi olla liigajoukkue ensi kaudella tai tulevina kausina. Se vaatii tietysti monen asian onnistumista ja kaikilla pitää olla se sama mentaliteetti. Kaikkien pitää tiedostaa joukkueeseen tullessaan, että täällä treenataan kovaa ja jokainen haluaa viedä omaa osaamistaan eteenpäin. Ei riitä, että on vain paikalla. Se vaatii paljon oheistekemistä.
Ja vaikka Aarnio puhuu sitoutuneen harjoituskulttuurin puolesta, on hänellä painavaa sanottavaa myös levon ja harjoittelun monipuolisuuden merkityksestä.
– Pitää muistaa, että kesä on kesä ja on paljon myös muita tapahtumia. Ei urheilua pidä miettiä vuoden ympäri. Jos elää vain pelkkää salibandya koko vuoden ympäriinsä, niin jossain kohtaa tulee varmasti ulospuhallus. On hankalaa, jos ulospuhallus tulee väärään aikaan.
Motivaatiota kesäharjoitteluun Aarnio löytää muun muassa monipuolisesta lajivalikoimasta.
– Sitä voi hyvin pelata vaikka golfia tai padelia, käydä uimassa, lenkillä tai rullaluistelemassa. Ne kaikki ovat asioita, jotka tukevat myös tätä lajia.
– Minulla esimerkiksi jääkiekko, jalkapallo ja salibandy ovat tukeneet toisiaan hyvin. Jääkiekosta on tullut kovuutta ja voimaa jalkoihin, salibandy taas on varmasti lisännyt taitoa kiekon kanssa. Futiksesta puolestaan olen oppinut pelisilmää ja reagointikykyä. Ne ovat kaikki johdattaneet tähän. Pelkällä salibandylla en varmasti olisi näin pitkälle päässyt. Monipuolinen urheileminen on ollut itselle tosi tärkeää ja olen kiitollinen siitä, että olen saanut harrastaa aina monipuolisesti, Aarnio päättää.
Lue myös