Vuosi ilman salibandya. Se on pitkä aika, kun on aina tottunut kovaan treenaamiseen.
Liikkeeseen päässeen on vaikea pysähtyä. Kaikkea sen vuoden aikana tulikin kokeiltua. Juoksulenkkejä ja kuntosalilla käyntiä. Kavereiden kanssa tennistä ja padelia.
Jotain kuitenkin puuttui.
Jasse Tuunasella oli ollut pienestä pitäen unelma, joka syttyi 12-vuotiaana salibandyn Pikku Pohjola -leirillä. Valtakunnan lupaavimpien junioreiden seassa Tuunanen sai ensimmäistä kertaa kuulla, että hänen ikäluokkansa, eli vuonna 2000 syntyneiden maajoukkuepolku tulisi huipentumaan alle 19-vuotiaiden MM-kisoihin Kanadan Halifaxiin keväällä 2019.
– Oikeastaan jokainen treeni sen jälkeen tähtäsi siihen, että olisin ollut mukana siinä lentokoneessa, joka kisoihin matkusti, Tuunanen muistelee.
Kun taitava hyökkääjä ei saavuttanut suurta unelmaansa, käänsi hän katseensa uuteen tavoitteeseen. Hän keskitti kaiken päättäväisyytensä ja energiansa uuden haaveen täyttämiseen, Suomen mestaruuden voittamiseen.
Jälleen jokainen harjoitus vei Tuunasta kohti unelmaa. Harmaassa marraskuun säässä hän painoi loskassa eteenpäin ajatellen tavoitettaan.
Keväällä 2019 se sitten tapahtui. Tuunanen pelasi Esport Oilersin A-nuorten kovassa joukkueessa huippukauden pisteen per peli keskiarvolla ja kauan himoittu tavoite täyttyi. Pitkä kevät pudotuspeleissä huipentui kultajuhliin.
Juhlien jälkeen koitti kuitenkin outo tunne, jota hän ei ollut odottanut kokevansa.
– Suomen mestaruus oli pitkään ollut niin iso tavoite ja kun se lopulta täyttyi, niin sitä velloi yhtäkkiä tyhjyydessä, että mitä seuraavaksi. Siitä tuli parin kauden suvantovaihe, jolloin jouduin pohtimaan mitä salibandylta haluan, Tuunanen sanoo.
Hän oli jo kaudella 2016-2017 pelannut miesten Divaria 16-vuotiaana HIFK:n paidassa, joten tuntui luonnolliselta että seuraavan tavoitteen pitäisi vähintäänkin olla läpimurto miesten liigatasolle.
EräViikingit antoi nuorelle pelaajalle mahdollisuuden, mutta ensimmäinen liigamaali jäi samalla uran toistaiseksi ainoaksi, kun koronapandemia katkaisi kauden 2019-2020.
Sen jälkeen koitti melkein vuoden ajanjakso, jonka aikana Tuunanen ei salibandymailaan koskenut.
– Olen aina tykännyt liikkua monipuolisesti. Kokeilin vähän kaikkea, mutta tavoitteellinen urheilu oli se mikä jäi puuttumaan. Se veti takaisin salibandyn pariin. Menin kaudeksi Suomi-sarjaan pelaamaan, mutta totesin että ei tämä vielä ihan riitä.
Nyt Tuunanen hikoilee keskittyneesti Myllypuron Arena Centerin haukanpesässä ja uusi tavoite siintää kirkkaana mielessä.
– Oli hienoa tulla takaisin tänne, mistä kaikki aikanaan SSV:n juniorina alkoi. Tiesin, että Hawksissa on hyvä porukka kasassa ja mikä tärkeintä, tiesin että täällä treenataan kunnolla. Se on se mitä tykkään tehdä. Painaa kunnolla hommia ja testata omia sekä kavereiden rajoja, Tuunanen sanoo.
”Täällä ei ole välipäiviä”
Lattia tömisee ja hallin seinillä kaikuu vauhdikkaan pelin äänimaailma. Pallot suhahtelevat ilmassa ja pelaajien kengänpohjista kuuluu kimeitä vihellyksiä, kun nopeat suunnanmuutokset luovat kitkaa kentän pintaan.
– Maalia kohti jätkät, vedot sinne kehikon sisään! kuuluu tomera ääni vaihtopenkiltä.
Annettuaan ohjeen Jasse Tuunanen taivuttaa hieman mailansa lapaa ja hyppää takaisin kentälle. Seuraavan vajaan minuutin mittaisen vaihtonsa aikana hän on kuin vapauteen päästetty villieläin. Hän puolustaa reviiriään kurinalaisesti, vie vastustajalta pallon ahnaasti, järjestää viekkaan hyökkäyksen ja iskee lopulta päättäväisesti pallon maalin.
– Olen kasvanut kovien valmentajien opissa ja se on iskostettu jo pienestä pitäen, että kun ollaan askissa, lenkillä tai jengin kanssa missä tahansa tapahtumassa, niin keskittymisen pitää olla silloin sata pinnaa, Tuunanen sanoo.
Harjoituksissa Tuunanen ei ole vain paikalla, vaan jokaisella asialla, jonka hän tekee on merkitys. Jokaisen harjoituksen pitää viedä pelaajan ja joukkueen kehitystä eteenpäin.
– Minulle on ihan selvää, että vaadin paljon itseltäni ja muilta pelaajilta. Haluan, että kaikki ovat samalla mentaliteetilla mukana.
Tuunanen on saanut koko nuoren uransa nauttia organisaatioista, joissa laadukas harjoittelu on itsestäänselvyys. Uudelta seuraltaan hän vaati samaa ja vielä enemmän.
– Hawksissa tahti ei ole ainakaan yhtään hidastunut siitä, minkälaisissa ryhmissä olen viime vuosina saanut treenata, päinvastoin. Asenteella on myös todella paljon merkitystä. Täällä jengi tekee tosissaan töitä ja se oikeasti myös näkyy tuolla harjoituksissa. Täällä ei ole välipäiviä. Aina kun ollaan treeneissä, jokainen antaa kaikkensa.
Hawksin liiganousun lisäksi Tuunanen on asettanut kovat henkilökohtaiset tavoitteet alkavalle kaudelle.
– Haluan todistaa itselleni ja salibandypiireille, että vielä löytyy nälkää pääsarjatasolle ja halua ratkaista pelejä. Olen maalintekijä ja haluan myös olla maalipörsseissä kärkisijoilla. Haluan tuoda maalintekotaidollani joukkueelle mahdollisuuksia voittaa pelejä, Tuunanen alleviivaa.
Koulukirjat mukana bussissa
Harjoitukset Myllypurossa päättyvät. Tuunanen tekee tunnollisesti loppuverryttelyt, käy suihkussa ja pakkaa pelikamat laukkuun.
Kotimatkalla hän kaivaa pelikassista koulukirjat esiin. Salibandyn huippu-urheiluarjen lisäksi Jasse Tuunanen panostaa akateemiseen uraan opiskellessaan oikeustradenomiksi ja tavoitteissa siintää myös jo maisterintutkinto.
Tuunanen tottui kovaan opiskelu- ja urheilurytmiin jo Mäkelänrinteen urheilulukiossa, jossa pyöri sujuvasti aamutreenit, lukiokurssit ja illat hallilla joukkueen parissa. Korkeakoulussa opiskelua on paljon etänä, joten treenit on yhä helppo sovittaa arkeen.
– Se on omasta ajanhallinnasta kiinni, haluaako näitä tehdä tosissaan vai ei. Aikataulun pystyy kyllä setvimään. Voidaan puhua melkein ammattiurheilusta mitä täällä Hawksissakin tehdään. Se vaatii kyllä sitoutumista, mutta on tahdosta kiinni, että saa aikataulun ja kalenterin siihen kuntoon, että aikaa jää myös harjoitteluun, Tuunanen sanoo.
Hawksin miesten edustusjoukkue harjoittelee neljä kertaa viikossa. Siihen päälle tulee vielä omatoimiset harjoitukset.
– Opiskelun ensimmäinen vuosi meni pitkälti niin, että 1-3 päivää viikossa olin paikan päällä Hyvinkään koululla. Muut tein etänä, jolloin sai aamulla herätä rauhassa, tehdä pienen treenin, syventyä sen jälkeen hetkeksi kirjoihin ja kun sai ne lyötyä kiinni, niin ehti vielä hallille peleihin tai treeneihin.
Pelimatkoille Tuunanen pakkaa usein kirjat tai tietokoneen mukaan. Opiskelu onnistuu yllättävän hyvin, vaikka meno bussissa voi olla välillä riehakaskin.
– Se on omistautumisesta kiinni. Akateeminen puoli on ollut minulle aina tärkeä ja haluan olla huippu sekä urheilussa että opiskelussa. Olen valmis näkemään vaivaa sen eteen, että se onnistuu.
Tuunanen kehuu Hawksissa saamaansa tukea opiskelun ja urheilun yhdistämiselle.
– Aina saa asiat sovittua, jos vaikka venyy päivä pitkäksi koululla. Treenit on sovittavissa tai muokattavissa. Sitä voi vaikka itse laittaa lenkkarit jalkaan ja käydä heittämässä pk-treenin tai mennä salille koulun jälkeen. Kun toiminta on läpinäkyvää, niin ymmärrys on molemminpuoleista, Tuunanen kiittää.
Ja vaikka harjoittelu vie aikaa, urheilu myös antaa energiaa raskaiden opiskelujen keskellä.
– Saan tavoitella liiganousua tämän porukan kanssa. Eihän tämän makeampaa tilannetta voisi olla, Tuunanen hymyilee leveästi.
Lue myös
